Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 


LUKU 6/9

Istuin siinä. Hiljaa. Vain pelkkä musiikki, ja laulu täyttivät pääni. En voinut keskittyä mihinkään muuhun. Tiesin että äitini oli säikähtänyt reaktiotani. Mutta tuskin hän ajattelisi sitä paljon. Olihan hänellä juttu kaukosäätimen kanssa kesken. Mutta nyt oli ensimmäinen kerta elämässäni, ensimmäinen täydellisen oikea tunne elämässäni, kun en halunnut paeta todellisuutta. Musiikki loppui. Jäin tuijottamaan nuoren pojan kasvoja. Justin Bieber. Tämä poika voi olla syy siihen, miksi tuntuu että elämäni on poissa raiteiltaan. Niin se olikin. Ajatukseni olivat oikeassa, ja nyt tiesin että tämä poika oli sitä mitä olen aina etsinyt.     Vaihdoin youtuben googleen. Googletin taas nimen, Justin Bieber. Löysin foorumeita, kuvagallerioita. Hiireni vasen näppäin eksyi foorumille. Tuntui erilaiselta. Halusin tietää lisää tästä pojasta.        Vierähti kuukausia. Oli kesä, 2009. Istuin koulussa, tylsällä, erikoisen normaalilla tunnilla Riikan vieressä. Olimme nyt parhaimmat ystävät. Ainakin Riikan mielestä. -Hannele, tulisitko tänään meille? kysäisi Riikka iloisesti. Näin taas sen väläisyn hänen silmissään, kun olin nähnyt ensimmäisellä kerralla, kun olin menossa... Noh, te muistatte. Nyökkäsin ystävälleni, ja näin kuin hän innostui. Sisäisesti. Riikka ei koskaan näyttänyt tunteitaan teoillaan. Hän oli täysin erilainen kuin minä.        Koulu loppui, ja kävelimme yhdessä pois koulumme pihalta. Jalkojani kihelmöi. ''Miksi piti laittaa lenkkarit'' mietin mielessäni. Oli +25 astetta lämmintä, ja tuntui kuin olisin sulanut keskelle asfalttia. Näin Riikan irvistävän auringolle, joka säteili suoraan herkkiin silmiimme.        Vetäisin peiton ylleni. Painoin pääni tyynylle. Meinasin nukahtaa kesken ajattelun. Silmäni harottivat, halusin nukahtaa. Käänsin päätäni oikealle puolelle. Näin pinkit, tyhjät seinät ja kellon, joka roikkui mustasta laulasta oveni vieressä. Ajatukseni karkasi. Vilkaisin vieläkerran kelloa, joka näytti vartin yli 22. Illalla. Sain ajateltua vielä kerran...Justin Bieber.        Aamulla pursuin energiaa. Teki mieli juosta pihalla, hyppiä kuralätäköissä. Hmp, ups. Nyt on kesä. Silti. Oli viimeinen viikonloppu ennen kesälomaa. Tuskin jaksan odottaa. Nousin sängystä. Rintaani pisti, taas vartaloni valtasi tämä sama tunne. Odotin hetken hiljaa, ja tunsin... Justin Bieber veti minua puoleensa kuin magneetti. Vain tämä yksi nuoripoika. Usein kaikki ihmettelevät, miten yksi ihminen voi muuttaa kokonaisen ihmisen. Tai elämän. Se on totta.     Nousin sängystä. En edelleenkään osannut nauttia hetkestä.    Kuukausi vierähti, huomasin ajankulun vasta tietokoneella, kun vilkaisin päivämäärää. 23.Heinäkuuta. En ollut kuullut Justin Bieberistä vähäänaikaan. En ymmärrä, miksei hän ole kansainvälinen artisti. Miksei kukaan ole löytänyt häntä. Vasta vierähtäneen kuukauden aikana olin ymmärtänyt että rakastin tätä poikaa. Tunnen kaikkia samoja tunteita katsellessani hänen kuviaan, kun ensimmäiselläkin kerralla. Mutta se ei ole enää tuskaa. Hyvänolontunne oli päässyt adrenaliinin yläpuolelle, enkä enää tunne tuskaa.     Klikkasin itseni huvikseni Youtubeen. Laitoin hakusanaksi, Justin Bieber. Niinkuin aina. Halusin löytää lisää videoita. Olen huomannut, että Justin Bieber on kerännyt faneja jo vuosia. Ihmeellistä.
Hakusana latasi. Vilkaisin odottaessani ulos ikkunasta. Henkäisin syvään. Käänsin katseeni takaisin ruutuun. Näin uuden videon. Tätä olin odottanut.


 

  Justin's                         

               

                                  

  

©2017 JUSTIN BIEBER'S UNOFFICIAL FAN SITE - suntuubi.com