Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 


LUKU 2/9

Astuessani ensimmäisen askeleen vanhempieni huoneeseen, vedin niin syvän hengähdyksen että silmäni pyörivät kuin hedelmäpeli. Samalla sain sanotuksi nimen, ''Samppa...''. Niinkun varmaan arvasitte, se oli isoveljeni kutsumanimi, ihmekyllä se ei ollut se Heroiinimies. Äitini astui pariaskeletta minusta eteenpäin, ja kirosi. -SAMPPA voi mitä oletkaan tehnyt! huusi äitini kuin..no, tiedätte, kuin ''teurastamossa oleva sika''. Tuo lause on yksi lempilauseitani. Tiedän, ette ymmärrä minua. On minulla muitakin lempi sanoja.. Mursu, norsu, heroiinimies, apina...
-Mutsi kuule, se oli muutenki nii reunal siinä, emmä tehny muut ku istuin toho penkille nii sit toi ruukku tippu, sori, sanoi isoveljeni hädissään selityksiensä keskellä. Pyöritin taas silmiäni. -Lääkkeet...Naureskelin mielissäni. -Samppa etkö ymmärrä, tuo ruukku maksoi lähes viisi, VIISI euroa! huusi äitini paniikissa. Noh, aika kertoa äidistäni. Hän on nipottaja, joka haluaa kaiken olevan täydellistä. Mikään asia kaupassa ei saa maksaa yli kaksikymppiä, että sen voisi ostaa. Olen itse suunnilleen äidin vastakohta. On nastaa tuhlata kokoajan ystävien kanssa kaupoissa, vieläkun asuu sellaisen vieressä. -Mutsi, jos sä et älyy, toi ruukku oli iha sika halpa, jatkoi veljeni selittelyä, samalla kun äitini nosteli ruukun sirpaleita lattialta. -Noh (nyyh) minkäs tälle mahtaa...niiskahti äiti, ja haki siivousvälineitä.
 Samassa älysin katsahtaa kello. -oh my god, kello on jo 07:48! . Jätin leivän pöydälle, puin äkkiä vaatteet päälleni, kengät jalkaan, ja sitten eikun juoksuksi. En kerennyt sanoa heihei äidilleni, niinkun aina tein. En saisi tuhlata yhtään aikaa, minulla on kouluun 1,5 kilometriä matkaa! Miten sinne muka kerkeisin, kun viisi minuuttia aikaa.
 Samassa näin tutun äänen. Auton pakoputki, ja tuo ruostunut, ja kahiseva ääni ei voisi olla muun auton, kun isäni ystävän. Juoksin kokoajan, ja aloin hengästyä, kunnes tuttu auto kaarsi viereeni. -Hei Hannele, kiire kouluun? kysäisi naurahtaen isäni ystävä, Tomppa.  En kerennyt edes hymähtää, kun auton ovi aukesi, ja hyppäsin valkoisen saabin  sisään. Riisuin repun selästäni viereiselle penkille, ja kiskaisin turvavyön kiinni.
-huoh, huokaisin raskaasti, kun Tomppa nauraa rätkätti etupenkillä. -Etkö ikinä opi lähtemään aikaisin kouluun? Olen kuskannut sinua melkein joka päivä kouluun tämän lukuvuoden ajan, ja kohta saatte jo todistukset. On se ihmeellistä, miten te lapset kasvatte jo niin nopeasti, puhui Tomppa etupenkillä. -Niin, onhan se ihmeellistä...myönsin takapenkillä. Tonto pysähtyi koulun viereiseen risteykseen, ja aukaisi auton oven minulle. -Tästä varmaan osaat lähteä ajoissa, hän nauroi taas. -Joo, toivottavasti, sanoin ja nousin autosta. Jäin vilkuttamaan kun Tomppa nousi autoon ja kaarsi koulun toisen kulman taakse. Kuulin koulun kellon soivan, ja kipaisin koululle.


 

  Justin's                         

               

                                  

  

©2017 JUSTIN BIEBER'S UNOFFICIAL FAN SITE - suntuubi.com