Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 


LUKU 3/9

Kellot kilahtivat, menin yksin hitaasti hölkäten sisään välitunnilta. Samassa kuulin mahani kurisevan. Onneksi meillä on ruokatunti seuraavaksi. Tällähetkellä tunsin itseni hyvin ykstinäiseksi. En ole vielä oikein tutustunut kehenkään, jotta olisin saanut ystäviä. Oikeastaan ''vielä'' on väärä sana. Olen ollut tässä koulussa jo yli viisi vuotta. En ole vain avautunut ihmisille oikein, enkä oikeisiin aikoihin. Luokkatehtävissäkin on ollut vaihteeksi aika rutkasti epäonnistumisia.   -Läksyksi tulee sivut 46-52 kotiehtävä, lausahti opettajamme Merja hurjasti luokkamme edestä. Hänen silmälasinsa estivät pääsemästä näkemään hänen silmiensä väriä. Noh, ei sillä ollutkaan niin paljon väliä. Mihin minä silmien väriä tarvitsisin? Rakastin ruskeita silmiä, ja itselläni oli siniset. Kuusi vuotiaana suunnittelin ruskeitten piilolinssien ostoa. Äitini vain nauroi asialle.

Nostin sinisen koululaukkuni pulpetilleni, ja siitä selkääni. Oli aika mennä syömään. Opettaja patisteli luokkaa ruokalaan päin. Se oli yleensä meille vaikeaa.   -Hei Hannele, oletko saanut jo tehtyä kemian läksyt? Minä en oikein ymmärtänyt sitä tehtävän antoa...kysäisi Riikka vierestäni. Riikka oli tuttuni. En ole pahemmin häneen tutustunut. -Joo, olen aloitellut. En vain ole perehtynyt asiaan...vastasin ujosti Riikalle. Hänen vihreät silmänsä säkenöivät kuin meri auringon paisteella. Olen itsekkin huomannut, olen huono kuvailija? - Haluaisitko auttaa minua läksyissä? Voisimme mennä meille koulun jälkeen, kysyi Riikka ja otti ensimmäisen askeleen kanssani ruokalaanpäin.

Istahdimme ruokalassa sinisille penkeille. Ruokalassamme oli jaettu penkit eriväreihin...Punaisiin, keltaisiin, vihreisiin..

-Oletko kuullut siitä nuoresta pojasta, josta puhutaan aivan kokoajan netissä, ja varsinkin YouTubessa! Hän laulaa aivan uskomattoman hyvin. Mutta kuulostaa naiselta...sanoi joku viereisessä pöydässäni. Ei, älkää pelätkö, en ole salakuuntelija. Satuin vain kuulemaan tuon lauseen, ja sen jälkeisen sanan...-...Justin Bieber... se sama henkilö viereisessä pöydässä jatkoi.Vetäisin pitkän, ja syvän henkäisyn kuullessani tuon nimen. Ei siitä tarvinnut välittää. Jokin nuori poika Youtubessa, ei minua hätkäytä.

Päätin olla miettimättä asiaa. Jatkoin ystäväni kanssa juttelemista, kunnes oli aika jatkaa ruokavälitunnille. Nousimme Riikan kanssa pöydästämme, ja kävelimme viemään tarjottimet pois. Kävelimme viereisen pöydän ohi, ja katselin kyseisiä henkilöitä jotka olivat jutelleet minun kuulleni. Mutta minunhan piti unohtaa tuo asia?

Koulun jälkeen ajoimme pyörillämme Riikan kanssa hänen luokseen. Kaarromme pyörillämme hänen ruskean, puisen talon pihatielle. Riikalla oli aikamoinen talo, pakko myöntää. Hienolla tavalla siis. -Tule Hannele, esittelen sinut vanhemmilleni, sanoi Riikka kun oli nousemassa portaita pitkin talonsa kuistille. Astuimme sisään. Menin suunnilleen sanattomaksi. Talo näytti niin isolta, tuntui että luhistuisin seinien vierellä. Isot, valkoiset modermiset portaat veivät yläkertaan. Riikka hymyili minulle, ja minun ihanalle ilmeelleni, kun katselin ihmeissäni seiniä, kattoa, jopa lattiaa... -Äiti, isä, tässä on Hannele. Hän on luokkalaiseni, esitteli Riikka minut hänen vanhemmilleen. -Hei Hannele! Mikäs sinut tänne tuo? kysäisi Riikan äiti  minulta nopeasti. -Öö, joo, Riikka pyysi apua kemian läksyissä, vastasin ja hymyilin takaisin. Riikkakin antoi pienen hymyn silmäkulmissaa, ja osoitte sitten minut yläkertaan hänen kanssaan. Juoksimme valkoiset portaat ylös, valkoiseen huoneeseen. Ilmeisesti tämä huone oli Riikan. Hän aukaisi tietokoneen. -Eikös meidän pitänyt tehdä läksyjä? kysyin hämmästyneenä Riikalta. -Kyllä, mutta ei nyt, naurahti Riikka ja laittoi salasanan paikoilleen käyttäjäänsä. Naurahdin takaisin. Nyt puhuttaisiin asiaa.

Menimme kuuntelemaan musiikkia Youtubeen. Puolituntia hurahti Usheria kuunnellessa. Samassa päähäni kopahti muisti siitä nuoresta pojasta joka laittoi laulamiaan videoita Youtubeen. -Hei, Riikka laita hakuun...öö... mikäs se nimi olikaan...yritin muistella. -...Justin Beieber...biabei, mikä se oli, puhuin ääneeen. Samassa muistin sen. -Justin Bieber! huudahdin. Nykyinen ystäväni katsoi minua hämmästyneenä ja sanoi ''Okei?''. Hymyilin hauskasti, ja Riikka painoi Enteriä. Hakuun tuli monia videoita. Poika joka oli kitaran kanssa, pianon kanssa, rumpujen kanssa. Minkä videon katsoisimme ensin?

-Hei otetaan tuo, sanoin ja osoitin kappaletta ''Justin Bieber singin Heartless''. Painoimme videon päälle. Ja samassa tuntui kun sydämmeni olisi pysähtynyt. Samassa muistin uneni, ja pojan joka oli osana siinä. Vetäisin syvään henkeä. Tuntui kuin keuhkoni olisivat puhenneet turhasta ilmasta.

-..Se on hän... sain sanotuksi, kunnes tajuntani oli sekaisin.


 

  Justin's                         

               

                                  

  

©2017 JUSTIN BIEBER'S UNOFFICIAL FAN SITE - suntuubi.com